Buick special '58 penkit

 Buick, lähtötilanne

Opinnäytetyökseni valikoitui asiakastyönä Buickin -58 istuimet. Melkein samanlaisen etupenkin pehmustuksen uusin viime vuoden marraskuussa. Kävimme opettajan kanssa hakemassa penkit ja samalla sain nähdä auton.

Tässä on kuva penkkien nykyisestä verhoilusta. Asiakkaan toiveissa on vaihtaa mintun sävyt valkoiseen ja harmaaseen. Nämä verhoilut eivät ole alkuperäiset ja malliin tulee vielä vähän muutosta. Lähtötilanteessa kunto oli mielestäni hyvä, verhoilusta ei löytynyt repeämiä ja likaakin ihan normaalissa määrin. Pehmustukset ja jousisto olivat toki aikansa eläneitä, mutta sitä voi odottaakin 60 vuotta vanhalta rungolta.

Buick, purkaminen

Purin verhoilut kaikista osista, jotta jousistot saataisiin maalattavaksi kaikki yhtäaikaa. Ennen kuin aloin purkamaan uutta kappaletta, kuvasin sen ja laitoin mitat ylös.

Ensimmäisenä purin etuselkänojan. Kuljettajan puolelta oli katkennut kolme jousta, joita oli edellinen vehoilija korjannut vaahtomuovipalan avulla. Päädyin hieman toisenlaiseen korjausmenetelmään. Tarkoituksena on muotoilla teräslangasta samanmallinen kappale ja kiinnittää se paikkaamaan katkennut kohta.

Seuraavaksi purin etuistuimen. Alkuperäistä verhoilua ei ollut purettu kokonaan uuden alta, ainoastaan istuinosa oli leikattu pois ja kapat jätetty runkoon kiinni. Tässäkin jousistossa oli kuljettajan puolella korjattava kohta. Kehälanka on yhdestä kohtaa katkennut. Sen korjaan samoin menetelmin kuin selkänojan jouset.

Takaselkänojasta paljastui verhoilun alta alkuperäinen verhoilu. Alkupeäisen verhoilun keinonahka murtui ja halkeili käsissäni, kun purin sen pois. En ymmärrä, miksi uuden verhoilun alle on jätetty vanha, mutta oli kiva nähdä, millainen toteutus verhoilussa on ollut uutena.

Viimeisenä oli vuorossa vielä takaistuin. Toivoin myös takaistuimen alta löytyvän alkuperäisen verhoilun kokonaisuudessaan, jotta olisin nähnyt, millainen se on, mutta tästäkin istuimesta oli vanhat verhoilut leikattu pois istuimen kohdalta. Vaikuttaa siltä, että aikaisempi verhoilija on ollut laiska purkaja.

Tärkein työkaluni autonpenkkejä purkaessa oli voimaleikkuri, jonka avulla sain autokoukut helposti katkaistua ja purkaminen oli nopeaa.

Buick, jousien korjaus

Purkaessani verhoiluja huomasin etuselkänojan ja etuistuimen jousistoissa muutaman katkenneen jousen. Molemmista jousistoista katkenneet osuudet olivat kuljettajan puolella. Tämä oli ymmärrettävää, sillä loogisesti kuljettajan paikalla kulutus on kovinta.

Istuinjousistosta oli katkennut yhdestä kohtaa kehälanka. Tähän oli suhteellisen helppo taivuttaa uudesta kehälangasta oikean mallinen kappale ruuvipenkin ja vasaran avulla.

Selkänojan jousistosta katkenneet kohdat olivat hankalampi muotoilla ja tarvitsinkin opettaja apua. Valitsimme näihin kohtiin vähän helpommin taipuvaa teräslankaa selkäkierrejoustimesta. Yksin olisin taivutelemassa näitä vielä ensi vuonna.

Uudet kapaleet kiinnitin jousistoon kehäklemmareiden avulla. Puristin pihdeillä klemmarit niin tiukalle kuin pystyin. 

Buick, tikkausten testaus

Odotellessani runkoja maalauksesta päätin käyttää ajan hyödyksi ja testata tikkauksia keinonahalle.

Tikkausten väliksi valittiin 3,5 cm. Tein kaksi testikappaletta, joista toisen kaksineulakoneella ja toisen tavallisella yksineulakoneella. Testatessa laitoin keinonahan alle 8 mm laminaattikankaan ja 10 mm vaahtomuovin. Yhden rivin tikkauksissa tämä oli mielestäni liikaa. Päätin testata yhden rivin tikkausta niin, että alla on ainoastaan 10 mm:n vaahtomuovi. Tämän version koin liian lattanaksi.

Lopulta päädyin kokeilemaan 2x8 mm:n laminaatilla. Tähän versioon kokeilin molempia tikkausversioita. Opettajan kanssa olimme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen ja näytimme mallikappaleen asiakkaalle, joka päätyi kaksiriviseen tikkaukseen. 

Jotta sain ommeltua rivit suoriksi, vedin keinonahkaan liidulla viivan, jota myöten ompelin. Ompelun jälkeen pyyhin liidun jäljen pois. Nahalle on olemassa oma nahkakynänsä, mutta keinonahan kanssa testatessa toimi liitu hyvin.

Buick, pohjatyöt

Sidoin etu- ja takapenkin istuinrunkojen jouset sidontalangalla. Takaistuimen kunto ei ollut niin huono, mutta etupenkin jouset olivat jo aika väsyneen oloiset. Jousien yhteen sitominen auttaa jäykistämään pohjaa.

Etupenkin istuimen etureunaan laitoin vaahtomuovikiilan tukemaan etureunaa ja istuinkulmaa. Takapenkki ei mielestäni kiilaa tarvinnut.

Laitoin kaikkiin runkoihin pohjakankaaksi autohuopaa. Vaahtomuovin ja jousien väliin oli laitettava jotain, jotta jouset eivät "syö" vaahtomuovia. Autorunkoihin autohuopa sopii hyvin, sillä se ei ole liian joustavaa ja näin se tekee pohjasta tasaisemman.

Penkkien selkänojien yläreunaan kiinnitin takaisin paikoilleen käyttäen vanhaa välikangasta. Ompelin päälle uuden palan säkkikangasta, jotta kappale kestäisi jatkossakin. Päädyin siihen, että tällä tavoin oli helpointa pitää huolta siitä, että kappaleen leveys on varmasti oikea.

Buick, istuinten pehmustus

Pohjatyöt valmiiksi saatuani rupesin suunnittelemaan vaahtomuovien laatuja ja paksuuksia. Aloitin takaistuimen pehmusteista. Vanhojen pehmusteiden arvioin olleen n. 4 cm paksuja ja kokeilinkin tässä paksuudessa HR 35 ja HR 50 laatuja. Päädyin käyttämään HR 50 laatua ja rakentamaan pehmusteen kahdesta 2 cm paksusta kappaleesta. Alemman kappaleen leikkasin istuimen muotoon ja päällimäisen kappaleen niin, että se tuli joka puolelta reunan yli saaden aikaan pyöreää muotoa. Etureuna tuli puolet pidemmälle, kuin takareuna ja sivut. Liimauksen helpottamiseksi viistin vaahtomuovisahalla pienen viisteen sivuihin ja etureunaan. Etuistuimen pehmustuksen toteutin samalla tavalla.

Buick, selkänojien pehmustus

Saatuani istuinosat pehmustettua jatkoin selkänojien pehmustamisella. Päätin rakentaa pehmusteet samalla tavalla kuin istuinten pehmusteet. Vaahtomuovien paksuudet valitsin vanhoja pehmusteita tutkittuani ja päädyin laittamaan 2 cm HR 50 alemmaksi kappaleeksi ja 3 cm HR 50 päällimmäiseksi. Onnekseni kaikki vaahtomuovit löytyivät koulun varastota, eikä niitä tarvinnut tilata erikseen.

Buick, kaavoitus

Aloitin kaavoittamisen takapenkin selkänojasta. Pingotin lakanakankaan runkoon kiinni heftaneulojen avulla ja piirsin kankaaseen lyijykynällä tummien osien muodot. Tämän jälkeen tein kaavat ja ompelin keinonahasta testikappaleen.

Keinonahkaisen testikappaleen heftasin runkoon kiinni ja piirsin keinonahkaan sivukappojen saumojen kohdat. Kopioin saumankohdan muodon kaavaan. Ompelin keinonahasta testiversion ja sovitin sitä runkoon. Sovittamisen jälkeen jouduin korjaamaan kapan kaavaa aika suurella kädellä ennen kuin muoto oli oikea.

Kaavoitin ensin molempien penkkien selkänojat. Päätin ommella ja verhoilla selkänojat valmiiksi ja vasta sitten istuimet, jotta saisin istuimen tummat osat kohdistettua oikeaan kohtaan selkänojan tummien kohtien kanssa. Oikeaa kohtaa on lähes mahdoton kaavoittaa ilman, että verhoilu on kiinni rungossa.

Buick, nahan leikkuu

Ennen nahan leikkaamista tarkistin nahan mahdolliset virheet. Muutama reikä löytyi niin reunasta ettei sillä ollut merkitystä. Käyttämäni nahka oli hyvälaatuista, pehmeää ja miellyttävää. Ennen piirtämistä sommittelin kaavoja nahalle, jotta saisin kappaleet leikattua mahdollisimman fiksusti. Piirsin nahkakynällä kaavan mukaan muodon ja leikkasin kappaleet saksilla irti.

Buick, ompelu

Aloitin etuselkänojan ompelemisen tikkaamalla harmaat nahat. Liimasin 2x8 mm:n laminaattikankaan tikattavan nahan alle, jotta se pysyisi paikoillaan tikkauksen ajan. Oikean väristä ompelulankaa ei koululta valmiina löytynyt, joten kävin hakemassa tukusta sopivan värin. Testasin tikinpituutta ja nahalle ompelua testikappaleeseen. Hermoiltuani tarpeeksi aloitin tikkausten tekemisen. Ensimäinen kappale sujui ilman suurempia ongelmia. Viimeisen rivin aloitus epäonnistui, mutta sain sen korjattua ilman näkyviin jääviä virheitä.

Ommeltuani tikkaukset huomasin, että kappale lyheni tikkausten takia n. 3 cm, eivätkä tekemäni ompelumerkit enään täsmänneet. Päätin mitata uudet ompelumerkit ja aloittaa ompelun kappaleen keskeltä, jotta alareuna jäisi kummaltakin puolelta yhtä lyhyeksi.

Ompelin etuselkänojan ja sovitin sen paikoilleen ennen katesaumojen ompelemista. Muutoksia ei tarvittu joten uskalsin ommella katesaumat. Kappaleen reunoille ompelin kankaasta kujat verhoilua varten. Koska en ollut täysin varma kireydestä, tein joihinkin kohtiin säätökujat.

Buick, verhoilu

Kiinnitin verhoilut runkoihin autokoukuilla. Autokoukkujen puristamiseen on olemassa omat pihdit, joissa on ura koukkua varten. Jotta jokainen veto ei näkyisi verhoilussa ompelin reunoihin kujat joihin pujotin teräslangan. Tämän avulla verhoilu kiristyi tasaisesti.

Etuselkänojan verhoilin ensimmäisenä. Yläreunasta irronnut vaahtomuovi peilasi nahasta läpi, joten jouduin avaamaan jo kiinnittämäni yläreunan ja liimaamaan irronneen vaahtomuovin uudestaan reunaan kiinni. Alareunan kulmat ompelin käsin n. 5 cm matkalta, sillä ajattelin verhoilun olevan helpompaa jos alakulma on auki. Jäkikäteen ajateltuna olisin hyvin voinut ommella sauman kiinni koneella. Kaavoitus oli onnistunnut sillä verhoilu kiristyi rungon päälle hienosti.

Seuraavaksi verhoilin etuistuimen. Kun selkänoja oli verhoiltu mittasin sen avulla mihin kohtaan kohdistan harmaat osat istuimessa. Tein kaavat ja ompelin keinonahasta testiversion. Jouduin muokkaamaan sivukappaa, mutta muuten kaavat olivat kunnossa. Verhoilin istuimen ja testasin vielä olinko onnistunut kohdistamaan osat. Kohdistus onnistui ja olin tyytyväinen lopputulokseen.

Takaselkänoja oli vuorossa seuraavaksi. Testasin keinonahan avulla aikaisemmin tekemäni kaavat. Jouduin jälleen muokkaamaan kaavoja hieman ennen nahan leikkaamista. Ompelussa en kohdannut ongelmia.Verhoiltuani selkänojan huomasin kiinnittäneeni alareunan väärään kohtaan. Oikeaan kohtaa kiinnittämällä selkänojan muoto muutuu hiukan, joten päätin korjata tilanteen ompelemalla välipalan, jonka avulla kiinnitin alareunan oikeean kohta. Tällä tavalla minun ei tarvinnut purkaa jo kiinnittämääni verhoilua.

Takaistuimeen muokkasin kaavat etuistuimen kaavoista. Takaistuin on hieman leveämpi, joten levensin keski- ja sivukappaleita. Testisovittaessa huomasin tehneeni takaosan apukankaasta liian pitkän, sillä verhoilu jäi todella löysäksi. Lyhensin kappaletta  n. 5 cm:ä ja tämän jälkeen kireys oli sopiva. Sovitin selkänojaa istuimeen, jotta näkisin kohdistuvatko osat oikein. Sovittaessa kohdistus näytti toimivan, mutta ennen kuin penkit on kiinnitetty takaisin autoon on mahdoton sanoa onnistuiko kohdistus täydellisesti.

Buick, lopputulos

Näiden penkkien verhoilu oli opettava kokemus. Opin paljon uutta nahan käsittelystä, kaavoittamisesta ja ompelusta. Penkkien valmiiksi saamisessa kesti kauemmin, kuin alunperin olin arvioinut ja seminaarin mennessä takaistuin oli vielä verhoilematta. En osannut arvioida nahan käsittelyyn kuluvaa aikaa oikein, sillä tätä ennen olin käsitellyt nahkaa hyvin vähän. Sain kaiken kuitenkin valmiiksi ennen jakson loppua. Vaikka nahan ompelu aiheutti etukäteen eniten stressiä, onnistuin siinä mielestäni hyvin. Lopputulokseen olen tyytyväinen.